Eilen olin pienellä metsäkävelyllä ja se oli kyllä vaikeaa pitkän tauon jälkeen. Kaikki mäet tuntuivat loputtomilta ja vauhti oli surkea. Ainoat ilopilkut olivat raikas syksyinen ilma ja tyttären ja ponin seura. Harmittaa, että olen päästänyt hyvän kävelemisen tauolle ja kaikki saavutetut onnistumisen hetket, on kaikonneet. istun sohvalla ja syön lämmintä maissikakkua sulaneen voin kanssa ja tunnen syyllisyyttä...
En aio silti luovuttaa! Aurinkoiset syyssäät on ihania ja varmasti jatkan kuntoilua, kun aikatulu antaa myöden.
