Viilenee ja sataa

Olemme siivonneet ylioppilasjuhlia varten. Sisällä ja ulkona alkaa olla valmista, enään tarvitsee pystyttää jonkinlainen teltta ja kantaa pöytä ja tuoleja sateen suojaan, Hyttystulia on ostettava, sillä hyttysiöä riittää, satoi tai paistoi.
Lenkkeilyt saavat odottaa ensi viikkoon, sillä vielä on leivottava ja tehtävä kaikki viime hetken valmistelut.

Lenkkeilyä kyllä tarvutaankin, kun on karistettava kaikki ylimääräiset kilot, joita tulee voilepäkakun, mansikkakakun ja muiden herkkujen syömisestä. Tässä tytär viimeistelee yliooppilaslakki-pikkuleipiä mummun ohjeiden mukaisesti.

Puutarhatöitä

 Viikonloppu sujui pihaa siivotessa ja kesäkukia istuttaessa. Olisi ollut niin hienoa puuhastella pihalla ilman itikoita. Hyttyset saapuivat muutama päivä sitten ja niitä on heti ympärillä kymmeniä. On sitten auringossa tai varjossa. Siksi haalarivarustus ja huivi korvien suojana.
En ole ehtinyt lenkille, sillä pihatyöt ovat vieneet kaiken ajan ja sitä on ollut aika väsynyt.
Omena-, kirsikka- ja luumupuut ovat täydessä kukassa ja aivan mahtavan näköisiä!

Aurinkoista !

 Kyllä on lämmintä ja aurinkoista ! Voikukat kukkivat läheisellä pellolla ja tuomien tuoksu tuntuu voimakkaana varsinkin aamulla. Pihallamme kukkivat keltaiset isovuohenjuuret.
Olimme tänään tosi pirtitä ja lähdimme mieheni kanssa lenkille 6.40. Kävelylenkki oli 4,30 km, saavutettu korkeus 184m ja aikaa kului 45 min. Oli ihanaa syödä kunnon aamupala lenkin jälkeen.
Tarkoitus olisi mennä vielä toinen kävelylenkki, kun tytär ratsastaa iltapäivällä.

Metsälenkki

 Keltaiset rentukat kukkivat kauniisti metsäpuron reunalla.

 Tänään menimme uuden lenkin metsässä. Lähdimme metsätietä, josta käännyimme miehen muistamalle polulle, jota ei sitten löytynytkään ja rämmimme kompuroiden  metsäkoneen renkaanjälkiä pitkin.
Polku löytyi myöhemmin ja pääsimme takaisin ihmisten ilmoille. Märässä maassa näkyi hirven ja kauriin jälkiä. Metsä oli järven takana sen verran tiheä, että tuli mieleen karhukin, joten puhuimme ääneen.
Olin aika väsynyt kaikesta rämpimisestä, mutta kilometrejä tuli puhelimen mukaan vain 4.40, vaikka aikaa kului tunti. Alkumatka oli kuitenkin hyvää soratietä.

Kävelylenkkejä

Aloitimme lauantain kävelemällä 5 ,33 km vajaassa tunnissa. Välillä oli lämmin, mutta toisin kohdin oli kovakin tuuli. Loppupäivän kalorit kuluvatkin ikkunoiden pesussa ja siivouksessa.
Iltapäivän ruokana on jauheliharisottoa, mikä on pojan ohjeiden mukaan valmistettu täysjyväriisistä.

Mahtavat kävelyilmat

Valkovuokot kukkivat vielä hienosti metsässä. Tänään oli pilvinen, mutta lämmin ja hiostava päivä. Lämmintä 17,5 astetta. Toissapäivänä kiersimme 6,22 km lenkin, tunti.20 minuttiia.josta seisoskelimme rannassa aaltoja ihailemassa osan aikaa.Tänään kuljimme metsäpolkuja 4.83 km  56 minuutissa.
Tuli niin hiki, että oli mentävä saunaan keskellä päivää. Tarkoitus on tehdä toinenkin kävelylenkki illemmalla. Ihanaa, kun ei ole vielä hyttysiä. Alakuvassa nurmikollamme kukkivaa käenkaalia.
Iltalenkki 2,89 km 44 minuuttia.

Hyvää Äitienpäivää

Aurinko paistaa ja on mitä hienoin päivä! Ei tarvinnut herätä hevosta ruokkimaan tänä aamuna, vaan tytöt hoitivat aamutyöt. Minun piti olla nukkuvinani ja sain onnittelulaulun ja kortteja sänkyyn. Lahjapaketista tuli Hukka Solejoy jalkojen akuhierontapaineluväline, semmoisilla vuolukivipalloilla.
Milla oli tehnyt hienon hyytelökakun, jota söimme heti aamukahvilla. Sinivuokkoja oli maljakossa ja äitienpäiväkukiksi valitsemani China Girl-ruukkuruusu ja vaalea Clematis Piilu odottavat istutusta ulos.
Poikien kortti oli nostalginen muisto Might&Magic-vuosilta. Myöhemmin sain Juholta käsinkirjoitetun dieetti ruokalistan ja selostuksen mitä kannattaa syödä. Lapussa luki myös se yksinkertainen ohje, "syö sen verran, kun kulutat"....kun se vaan olisikin niin helppoa toteuttaa.
Olen onnellinen.

KIROUS

Nousimme Tampereelle menevään junaan Helsingin rautatieasemalta. Kädet täynnä kasseja, koska aioimme viettää pari viikkoa mummun ja papan luona Nokialla.
Isä, äiti ja sisko menivät takanamme olevaan penkkiin ja minä ja nuorempi veljeni istuimme vaunun keskiosassa. Meitä vastapäätä istui lihava nainen ja hänen miehensä.
Juna liikkui kohti määränpäätä ja kiskot kolisivat, oli lämmin kesäkuinen päivä ja kesäloma edessä.
Söin eväskarkkeja pussista ja luin Hevoshullu-lehteä ja veljeni luki vieressäni Aku Ankkaa.
Yhtäkkiä vastapäätä istuva nainen tuijotti minua ja veljeäni ja sanoi suureen ääneen, niin, että koko junan vaunu varmasti kuuli: "Kyllä te olette laihoja!"
Yritin piiloutua lehteni taakse, mutta väkersin pienen hymyn vastaukseksi.  Puna levisi silti poskilleni ja minua suututti, että vaikka nainen olikin aikuinen, niin mikä hän oli ääneen arvostelemaan ulkonäköämme.
Hän jatkoi: "Kyllä minäkin olin teidän iässänne oikea ripakinttu."
Yritimme jatkaa lehtiemme lukua. Tottahan se oli, me olimme veljeni kanssa 11-ja 13- vuotiaina oikeita laiheliineja. Sopivia vaatteitakin oli aina vaikea löytää. Me kyllä söimme hyvin, mutta koska liikuimme päivät pitkät, niin kaikki ravinto kului samatien. Joka paikkaanhan me menimme juosten. Kouluun, kauppaan, pihalle. Ulkona juoksimme ja leikimme  suurimman osan vapaa-ajasta.


Nainen jatkoi yksinpuheluaan nuoruusvuosistaan laihana ja sitten hän kumartui lähemmäs minua ja sanoi matalalla äänellä: "Kyllä sinä olet laiha nyt, mutta odotas vaan, kun tulet minun ikääni, niin kyllä kiloja kertyy!"  Minua kylmäsi. Ei puuttunut kuin ukkosenjyrähdys ja salamanisku, ihan kuin joku haltiakummi olisi antanut kirouksen päälleni.
Mielessäni ajattelin, että minä en kyllä iki päivänä päästäisi itseäni samanlaiseen lihavaan kuntoon, kuin vastapäätä istuva nainen oli. Oikea plösö, hyvä kun junan penkkiin mahtui omalle paikalleen...


Niinpä niin. Siitä on nyt neljäkymmentä vuotta ja vieläkin muistan hänen puheensa kirkkaasti. Pettymyksekseni niitä kiloja kuitenkin alkoi kertyä, vuosi vuodelta enemmän. Nyt voisin itse istua junassa, mielellään lähellä vessaa ja päivitellä vastapäätä istuvia kanssamatkustaja lapsia, että "Kyllä te olette laihoja! Syöttekö te mitään?"