Nousimme Tampereelle menevään junaan Helsingin rautatieasemalta. Kädet täynnä kasseja, koska aioimme viettää pari viikkoa mummun ja papan luona Nokialla.
Isä, äiti ja sisko menivät takanamme olevaan penkkiin ja minä ja nuorempi veljeni istuimme vaunun keskiosassa. Meitä vastapäätä istui lihava nainen ja hänen miehensä.
Juna liikkui kohti määränpäätä ja kiskot kolisivat, oli lämmin kesäkuinen päivä ja kesäloma edessä.
Söin eväskarkkeja pussista ja luin Hevoshullu-lehteä ja veljeni luki vieressäni Aku Ankkaa.
Yhtäkkiä vastapäätä istuva nainen tuijotti minua ja veljeäni ja sanoi suureen ääneen, niin, että koko junan vaunu varmasti kuuli: "Kyllä te olette laihoja!"
Yritin piiloutua lehteni taakse, mutta väkersin pienen hymyn vastaukseksi. Puna levisi silti poskilleni ja minua suututti, että vaikka nainen olikin aikuinen, niin mikä hän oli ääneen arvostelemaan ulkonäköämme.
Hän jatkoi: "Kyllä minäkin olin teidän iässänne oikea ripakinttu."
Yritimme jatkaa lehtiemme lukua. Tottahan se oli, me olimme veljeni kanssa 11-ja 13- vuotiaina oikeita laiheliineja. Sopivia vaatteitakin oli aina vaikea löytää. Me kyllä söimme hyvin, mutta koska liikuimme päivät pitkät, niin kaikki ravinto kului samatien. Joka paikkaanhan me menimme juosten. Kouluun, kauppaan, pihalle. Ulkona juoksimme ja leikimme suurimman osan vapaa-ajasta.
Nainen jatkoi yksinpuheluaan nuoruusvuosistaan laihana ja sitten hän kumartui lähemmäs minua ja sanoi matalalla äänellä: "Kyllä sinä olet laiha nyt, mutta odotas vaan, kun tulet minun ikääni, niin kyllä kiloja kertyy!" Minua kylmäsi. Ei puuttunut kuin ukkosenjyrähdys ja salamanisku, ihan kuin joku haltiakummi olisi antanut kirouksen päälleni.
Mielessäni ajattelin, että minä en kyllä iki päivänä päästäisi itseäni samanlaiseen lihavaan kuntoon, kuin vastapäätä istuva nainen oli. Oikea plösö, hyvä kun junan penkkiin mahtui omalle paikalleen...
Niinpä niin. Siitä on nyt neljäkymmentä vuotta ja vieläkin muistan hänen puheensa kirkkaasti. Pettymyksekseni niitä kiloja kuitenkin alkoi kertyä, vuosi vuodelta enemmän. Nyt voisin itse istua junassa, mielellään lähellä vessaa ja päivitellä vastapäätä istuvia kanssamatkustaja lapsia, että "Kyllä te olette laihoja! Syöttekö te mitään?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti