Takaisin arkeen

 Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut kävelemisen, Polveen pistää ja selkä on jumissa, mutta hammasta purren olen jatkanut kävelyä ja kummasti se polvikin siinä vetreytyi. Pitäisi alkaa kävellä aamuisin, sillä sokeriarvot tuntuvat heittelevän kovasti ja saavat olon kummalliseksi.
Tänään otin polkupyörän ja pyöräilin saman lenkin kuin lomalla. Matkaa oli 8,86 km ja aikaa meni 34 minuttiia. Minun on vaikea uskoa, että pääsin samaan aikaan kuin kesälomalla, koska vauhti tuntui niin hitaalta ja välillä pysähdyin kokeilemaan, että onko takapyörässä tarpeeksi ilmaakaan. Ylämäen pinnistelin polkemalla ylös mielikuvana Gillian Michaels huutamassa kannustusta, haha.
Ehkä osasyy vauhtiin oli kuuntelemani trance musiikki, jossa rytmi on aina nopea.
Alakuvassa keltaisena loistava kultapallo.