Tapaninpäivänä riehui Suomessa kova talvimyrsky. Koko yön satoi ja tuuli hirveästi, mutta vasta seuraavana päivänä klo 11.00 meni sähköt. Ankeeta. Päivä sujui ihan mukavasti, mutta koska hämärä tulee aikaisin ja ilta on pimeä varsinkin lumettomaan aikaan, niin oli pakko sytyttää paljon kynttilöitä ja ripustaa otsalamppuja kattolammppuihin roikkumaan. Siltikään ei nähnyt juuri mitään. Eikä pystynyt tekemään juuri mitään.
Koska sähkökatko vaan jatkui, piti hakea järvestä vettä maitorattailla, että saatiin vessassa käytyä ja käsiä pestyä. Kyllä sitä ollaan aivan riippuvaisia sähköstä. Mummu keitti naapurissa pannukahvit puuhellalla, kun alkoi jo kahvihammastakin kolottamaan.
Onneksi ei ollut kylmä. Lämpötila oli ulkona +7, mikä tuntui tosi kummalliselta.
Mies teki pitkän kävelylenkin, mutta minä en voinut mennä puolikuntoisena lenkille. Olo on vieläkin kipeä.
Illalla pelasimme korttia kynttilänvalossa ja söimme suklaata. Menimme aikaisin nukkumaan, KOSKA EI VOINUT TEHDÄ MITÄÄN! Ei tietokoneilla notkumista, ei televisionkatselua, ei kirjanlukemista, ei kutomista. Oikeastaan hiljaisuus oli aika rauhoittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti